Reach Mahjong – The Only Way to Play
Posti toi viikolla Jenn Barrin riichi-kirjan Reach Mahjong — The Only Way to Play. Barr on tuttu ReachMahjong.comin taustajoukoista ja yhtenä englanninkielisen riichi-skenen tähdistä. Nyt auktoriteettiasemaa vahvistaa uusi kirja, joka on tiettävästi ensimmäinen englanninkielinen teos riichistä — tai reachista, kuten Barr peliä nimittää.
Kirja on varsin pätevä paketti: se käsittelee riichin alkeista lähtien. Säännöt on selitetty selkeästi, mutta tiiviisti. Mukana on harjoitustehtäviä, joilla voi tarkistaa osaamistaan. Peruspelin lisäksi opetetaan muunnelmia, kuten jokerien kanssa pelaamista, rahasta pelaamista ja kaksin- ja kolminpelejä. Strategiaa esitellään vajaat 30 sivua, mukaan mahtuu oman käden pelaamista, pöydän lukemista ja muiden pelin tulkintaa. Lopussa on sanastoa ja etikettiä.
Reach Mahjong on hyvä kirja ja hankkimisen arvoinen, mikäli pelaa riichiä. Moitteita tulee lähinnä vähän puolitiessä olevasta ulkoisesta toteutuksesta. Kansi on levoton ja aika ruma ja sisäsivut ovat sen verran ohutta paperia, että kääntöpuolen teksti kuultaa lävitse häiritsevästi. Kuvitus on sentään värillistä ja selkeää. Hakemistoa kirjasta ei löydy.
Mahjong-oppaan suomenkieliset riichi-säännöt ovat Euroopan mahjong-liiton tekosia, Barrin tausta taas on Japanin ammattilaispeleissä ja pelihalleissa. Eroja on jonkin verran, niitä on käsitelty täälläkin artikkelissa Vaihtelua riichin säännöissä. Selkein ero Barrin ja EMAn sääntöjen välillä on kuitan, eli avoin tanyao.
